Näytä kaikki palautteet

Mitä saavutetaan oikeanlaisella ja yksilöllisellä harjoitteluohjelmalla

Olen harrastanut eri joukkuelajeja lähes koko ikäni, pääasiassa salibandyä ja pesäpalloa. Viime vuosina liikkumiseni on kuitenkin keskittynyt lähinnä pelailuun ja lajiharjoitteisiin, enkä erityistä fysiikkaharjoittelua ole tehnyt juuri ollenkaan jätettyäni lukioikäisenä pesäpalloilut sikseen. Sairastuin samoihin aikoihin myös melko pahanlaatuiseen astmaan, joka on jarruttanut harjoitteluani vielä entisestään. Kun tähän yhdistettiin vielä suhteellisen heikolla mallilla olleet syöminen ja nukkuminen sekä yläasteelta asti jatkuneet polvivaivat, alkoi paketti pientä elämäntapamuutosta varten olla jo pikku hiljaa kasassa.

Kuntosaliharjoittelusta en ollut kuitenkaan koskaan välittänyt. Pidin salilla ahertamista ja puhkimista parin huonoksi jääneen kokeilun perusteella hyvin yksitoikkoisena ja tylsänä puuhana, josta en nähnyt itselleni olevan juurikaan hyötyä.

Kuntosaliharjoittelun hyödyt alkoivat kuitenkin havainnollistua itselleni hyvin nopeasti aloittaessani MyPT:llä koko kesän jatkuneen työharjoitteluni. Katseltuani poikien menoa hetken aikaa vierestä syttyi suureksi yllätyksekseni itsellänikin vielä pieni kipinä koittaa salilla käymistä vielä kerran. Pääasiassa halusin nähdä, millaista hyötyä harjoittelusta voisin saada salibandyn puolelle, mutta viimeisen sysäyksen treenauksen aloittamiselle sain ymmärtäessäni, että polveni ympäröivää tukilihaksistoa vahvistamalla voisin päästä vuosia vaivanneista kivuista eroon hyvinkin pienellä vaivalla.

Heinäkuun alussa päädyin lopulta ottamaan Tonilta ensimmäisen ohjelmani. Jo heti lyhyessä alkukartoituksessa kävi ilmi, että polveni heijasivat jo täysin normaalisti kyykistyessä aivan mihin sattuivat. Tämän lisäksi huomasimme, että vasen puoli kehostani oli huomattavasti oikeaa vahvempi, joten harjoitteluni painottui vahvasti puolieroja tasoittaviin yhden raajan liikkeisiin, joissa otettiin huomioon myös polveni nykytilanne.

Seitsemän viikkoa pelkkiä perusliikkeitä täynnä olevalla, yksijakoisella ohjelmalla saattaa tuntua melko tylsältä ajatukselta, mutta uutuudenviehätys oli tässä vaiheessa vielä niin suuri, että jakso oli ohi hyvinkin nopeasti. Liikkeiden tekeminen oli myös hyvin perusteltua, sillä ohjelmalla rakennettiin pohjaa tulevalle harjoittelulleni.

Suurin yllätys jakson aikana oli kuitenkin huomata kuinka paljon pidinkään itse treenaamisesta. Oman kehityksen seuraaminen sekä tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen olikin äärimmäisen motivoivaa, eikä kovan treenin jälkeistä fiilistä voi juuri muuhun verrata, vaikka itsekin olen melko paljon liikuntaa elämäni aikana harrastanut.

Harjoittelujakson päätteeksi tajusin myös yhtäkkiä, että jopa kahdeksan vuotta liikkumistani haitanneet polvivaivat olivat täysin tiessään. Seuraavaa ohjelmaani varten harjoitteluni siirrettiin täysin Voimalaan, joka sopi itselleni enemmän kuin paremmin. Toiminnallisen harjoittelun parissa tunsin heti olevani kuin kotonani, kun pesäpalloaikojen harjoittelut alkoivat muistua jälleen mieleen jostain selkärangan perukoilta. Samalla Mikko otti ohjelmani hoidettavaksi, jolloin tämä pystyi entisenä salibandyvalmentajana huomioimaan lajini vaatimukset treeneissäni vielä entistä paremmin.

Kolmen kuukauden salitreenin jälkeen koitti viimein kauan odotettu h-hetki, salibandykauden avaus. Harjoitteluni oli kuitenkin tähdännyt pääasiassa pelillisen tasoni nostamiseen, joten innolla odotin miten kehitys tulisi myös kentällä näkymään.

Ja kyllähän se muuten näkyi. Kehitystä ehkä parhaiten havainnollistava esimerkki oli pallontavoittelutilanne, jossa itse peliväline oli kulmassa ja sitä kohti juokseva vastustaja paljon itseäni edellä. Vielä kesän alussa olisin ehkä juuri kerennyt juosta vastustajan rinnalle ja huitaista pallon ränniin, mutta nyt en vain juossut kilpakumppanistani ohi, vaan kerkesin myös pysähtyä täydestä vauhdista hallitusta, ottaa pallon haltuun laidan tuntumassa, suojata sitä ja ottaa takaa tulevan kaverin vastaan, jonka jälkeen vielä kiersin tämän ympäri ja kirmasin täyttä häkää karkuun pallo lavassa.

Tämän lisäksi pelaaminen oli myös paljon vaivattomampaa, eikä väsymys tuntunut iskevän lainkaan edes otteluiden viime hetkillä, joka voi pelatessani puolustajana tehdä ratkaisevan eron jo yksinäänkin jopa koko ottelun lopputuloksen kannalta.

Peleistä salille saamani motivaatioboostin myötä treenaamisessa on tapahtunut vieläkin kovempaa kehitystä, vaikka ohjelmat ovat päivittyneet vain entistä rankemmiksi. Ohjelmia jälkeenpäin tarkastellessa on myös itsekin huomannut, kuinka tarkasti ja yksilölliset tarpeeni huomioiden treenit on rakennettu, jokaisen ohjelman tukiessa seuraavaa.

Salilla käymisen myötä olen joutunut pistämään myös syömistäni aivan uuteen uskoon. Ravinnonkin suhteen on kuitenkin edetty maltillisesti askel kerrallaan, jotta opitut tavat ehtisivät iskostua päivittäisiksi ja muutos olisi pitkäaikaista. Suurimpana ongelmanani oli pitkään liian vähäinen ravinto, mutta ruuan määrää lisätessä päivittäisten tarpeideni mukaisiksi olen tuonut mukaan myös terveen, tasaisen ateriarytmin, karsien samalla ruokavaliostani pois myös turhat napostelut ja einekset. Tekemistä ravinnon suhteen vielä riittää, mutta jo nyt tilanne on huomattavasti aiempaa parempi.

Riittävän levon kanssa olin kerennyt painia niin ikään jo vuosikausia, mutta kovan treenin jälkeen myös unikin tulee silmään paljon helpommin.

Elämäntapamuutosten vaikutukset eivät kuitenkaan suinkaan rajoitu vain urheilutilanteisiin, vaan ne ovat myös selvästi havaittavissa jokapäiväisessä arjessani. Pyörällä kuljettu työmatka tuntuu vain kutistuvan kutistumistaan, enkä ole taatusti koskaan ollut yhtä tuottelias itse työpäivän aikana (hox hox yrittäjät!). Myös astmaoireeni ovat lieventyneet huomattavasti, mikä on ollut todellinen helpotus.

Yksinkertaisesti tuntuu, etten ole koskaan jaksanut paremmin.

Päätös treenaamisen aloittamisesta ja elintapojeni muuttamisesta on ollut helposti yksi elämäni parhaita, ja olen ollut suorastaan ällikällä lyöty sen vaikutuksista. Vaikka työ onkin vasta alussa, on tästä enemmän kuin hyvä jatkaa eteenpäin.

Täytyy vielä tehdä pieni noste Jukka-Pekalle, viiden viikon kehitys hyvin kuvaa se, että mies kyykkäsi aluksi tangon kanssa 45kg:lla, nyt 70kg:lla. Toinen missä on tullut huimaa tulosta, polven alta veto (kts.kuva), aluksi tangossa 50kg ja 5viikkoa treeniä –> 105kg